joiden ja sodan jaloissa olevien
siviilien aidon näkökulman ta-
pahtumiin. Kirja tempaa mu-
kaansa taistelujen tuoksinaan sy-
västi inhimillisellä tasolla. Lukuis-
ten arkistojen antia on käytetty
taitavasti. Erityisesti ruotsalaisten
vapaaehtoisten merkittävä osuus
Tampereen tapahtumissa on ol-
lut esiin nostamisen arvoista.
Teos on klassikko jo syntyessään.
johtaja, Lenin-museo, Tampere
kadulla Tammelassa. Kuva: Kansan Arkisto.
net kasvot. Sisällissota Hämees-
sä 1918. SKS, Helsinki 2007.
190 s.
ton johtajana pitkän uran teh-
neen Seppo Myllyniemen artik-
kelikokoelma Sodan monet kas-
vot, Sisällissota Hämeessä 1918
on pieni suuri kirja. Fyysisesti se
on pieni, ohut alle 200-sivuinen
aavitonen, mutta sisällöllisesti si-
täkin suurempi. Kahdellatoista
tikkelillaan mitä erikoisimmista
ihmiskohtaloista kevään 1918
Hämeessä Myllyniemi ottaa hal-
tuun sisällissotamme koko mie-
lettömän tapahtumakirjon. Yksi-
lötason draaman myötä hän va-
lottaa sodan ilmiöitä laajemmis-
sakin puitteissa, löytää yksityises-
tä yleisen ja tuo vakuuttavasti
esiin sisällissodan tragiikan aihe-
uttaman inhimillisen kärsimyk-
sen kaikessa raadollisuudessaan.
Jokaisen artikkelin päähenkilöitä
yhdistää se, että he menettivät
henkensä sodan melskeissä joko
rintamalla tai punaisen tai valkoi-
sen terrorin uhreina. Kirjasta käy
myös esiin se mieletön sattu-
manvaraisuus, jolla kuolema usein-
kin valitsi uhrejaan kevään 1918
sodassa ja sen jälkiselvittelyissä.
linen sosialidemokraatti, Työ-
mies-lehteen keväällä 1918 kir-
joittanut punaisen hallinnon ai-
kainen kansakouluntarkastaja
Kaarle Vihtori Vaulo sekä Hä-
meenlinnassa punaisen hallin-
non aikana poliisipäällikkönä toi-
kin punakaartilaisten teloittamia.
Mielettömän vihan kohteeksi
joutuivat myös Suomen Pankin
Hämeenlinnan konttoria punai-
sen vallan aikana punakaartin
painostuksesta hoitaneet maltil-
liset sosialistit Oskar Sirén ja Pau-
li Jokinen. Heidän elämänsä päät-
tyi toukokuun alussa valkoisten
suorittamaan teloitukseen ilmei-
seksi kostoksi eräistä alkuvuonna
sattuneista, punakaartilaisten suo-
rittamista murhista, joihin kak-
sikolla ei ollut mitään osuutta.
mykset välttää rikollinen väkival-
ta pyrkimykset, jotka jäivät vali-
tettavan usein vailla merkitystä
moniin punakaarteihin pesiyty-
neiden väkivaltaisten, jopa rikol-
listen ainesten harjoittaessa tap-
pavaa terroriaan. Esiin nousee
myös se usein pelkkänä kostami-
sena ja lähes umpimähkäisinä te-
loitustuomioina ilmennyt, sodan
päätyttyä esiintynyt valkoinen
terrori, jonka uhrit olivat monesti
täysin syyttömiä heidän kontol-
leen pantuihin rikoksiin. Mylly-